Saatiin parikymmentä minuuttia odottaa tuossa Ouluntien varressa bussipysäkillä ja taksihan siihen pysähty. Se oli menossa jokatapauksessa Ouluun ja otti meidät kyytiin ILMAISEKSI joten oli hyvä tuuri. Oulussa käytiin hesessä ja suunnattiin mun tädille.
PMMP oli se juttu minkä takia Ouluun lähin. Mun täti ja sen miesystävä oli kans menossa sinne keikalle joten lähin sitte niiden kans. Alunperin piti lähteä yhen kaverin kanssa, mut sille kävi surkeesti eikä saanu lippua sitten sinne. Onneks sain seuraa, piti nimittäin jonottaa 45 minuuttia sisälle. :D Olis ollu orpoo siellä pakkasessa yksin jonottaa. Tiia meni siks aikaa Tivoliin baareileen.
Ja PMMP oli loistava ! Järjestelyt oli Club Teatrialla (oliko se se?) aika huonot mut ite keikka oli hyvä.
Lauantaina tultiin liftaamalla myös pois. Joku kiva keski-ikänen nainen otti meijät kyytiin ja päästiin koko matka Ylivieskaan. :) Ihan kivaa tuo liftaus!
Tiistaina mentiinkin sitte pikkusiskon kans uudelleen Ouluun, tädille yöksi taasen.
Intialaisessa syömässä! Vitsit et oli hyvää.
Ja sitte leffaa ! Käytiin kattomassa semmonen kun Oli aikakin ja yllätyin siitä miten hyvä se oli. Oli vähä suklaata mukana...
Tulihan sitä tietenki shoppailtuaki. Pitää esitellä noita ostoksia tarkemminkin vielä.
Rupesin vihdoin keräämään levyjä. Jonkun mielestä varmaan turhaa mut mun mielestä on oikein sille bändille/artistille että niiden levy ostetaan eikä vaan ladata netistä. Mun on pitäny alottaa tää homma jo kauan sitten mut ei vaan oo saanu aikaseksi ostettua levyjä. Mariska ja pahat sudet aloittaa siis mun levykokoelman keruun! Tässä vielä erittäin hyvä kirjoitus aiheesta PMMP:n päiväkirjasta:
Vastine Seppo Uimosen kirjoitukselle Voima-lehdessä 8/2009 Lokakuu.
Seppo Uimonen tulee ontuvassa mielipidekirjoituksessaan möläyttäneeksi ääneen sen surullisen tosiasian, että valtavirrasta poikeavaa tai muille kuin itselleen esitettäväksi musiikkia tekevä on vain valinnut ammattinsa väärin.
En haikaile suurten levy-yhtiöiden vallan tai cd-levyformaatin perään, vinyylin kyllä ihan romantiikkasyistä, mutta oikeuksieni perään haikailen sitäkin enemmän. Harmi, että en valmista työkseni jotakin, jota ei voi kopioida ja varastaa huomaamatta, nopeasti ja täysin hyväksytysti. Musiikin tekeminen on yhtyeemme jäsenten ainoa ammatti, jolla myös elätämme lapsemme. Olemme itse valinneet yhteistyökumppanimme (levy-yhtiö, keikkamyyjä jne.), neuvotelleet sopimuksemme ja yrittäneet yhteistyökumppanit valittuamme keskittyä olennaiseen, eli musiikin tekemiseen ja sen esittämiseen. Oman levy-yhtiön pyörittäminen olisi niin suuritöistä, että se veisi minut ennenaikaiseen hautaan, tai ainakin kaiken ajan musiikintekemiseltä ja perheeltäni. Siksi siis valitsimme pysyä muiden pyörittämässä firmassa. Levyn hinta voisi minunkin puolestani olla halvempi, kysymys ei ole siitä, vaan muista periaatteista ja tosiasioista.
“Ihmiset haluavat yhä enemmän nauttia konserteista —, joten myös keikkailevien isompien artistien tulot ovat taatut”, Uimonen väittää. Ai isojen puolellako hän haluaa olla? Miten isot jakavat paitamyyntitulonsa pienemmille? Eivät mitenkään. Pienet jäävät ilman. Suomessa lama vei juuri pikkubändeiltä keikat. Joillakin menestyneillä yhtyeillä menee silti hyvin, koska ihmiset säästävät rahansa siihen isoon, tuttuun ja takuuvarmaan, jota kaikki muutkin menevät katsomaan. Tällä hetkellä pienemmille yhtyeille on paljon vaikeampaa edes myydä keikkaa kuin reilu vuosi sitten. Suomessa musiikkiklubikulttuuri, muualla kuin kaikkein suurimmissa kaupungeissa, on aivan paskassa jamassa. Marginaaliartisteille, jotka haluaisivat esiintyä useamminkin kuin kaksi kertaa vuodessa Helsingissä, ei edes löydy paikkoja, saati sitten halukkaita keikkajärjestäjiä. Moni tuntemani bändi on omasta kiertueestaan veloissa, koska halusivat vähäisestä yleisöstä huolimatta soittaa uuden levynsä biisejä ja maksaa kulut omasta selkänahastaan. Millä rahalla ja ajalla sitten saa tehtyä seuraavan levyllisen musiikkia? Isojen menestyksen siivellä on lihavina vuosina saatu monta pientä bändiä keikalle tai albumi julki. Mutta eivät kaikki isotkaan voita. Iltapäivälehdissä uutisoitiin jokunen viikko sitten, kuinka moni on joutunut perumaan kiertueensa huonon lipunmyynnin takia. Syiksi mainittiin mm. ylitarjonta. Kaikki eivät voi repiä toimeentuloaan keikoistakaan levymyynnin romahdettua, koska yleisöä ei yksinkertaisesti riitä lisääntyvään keikkatarjontaan. Esimerkiksi Himos Jazz peruttiin kokonaan vähäisen lipunmyynnin takia. Marginaalimpi musiikki sai maistaa lamaa. Uimosen esittämät ajatukset ovat ainakin Suomessa vailla todellisuuspohjaa.
Teoston Satu Kaarenojan kommentin Uimonen on käsittänyt raivostuttavan väärin. Teostokorvaukset laillisesti ladatusta musiikista eivät ole tekemisissä artistien levytyssopimusten kanssa, vaan ovat korvauksia levyn kappaleiden sanoittajille, sovittajille ja säveltäjille sekä heidän mahdollisille kustantajilleen. En ymmärrä lainkaan, mitä Uimonen mahtaa tarkoittaa sanoessaan: “Teosto ei ole ainakaan pienten artistien asialla”. Kaikkien teostokorvaukset kertyvät aivan samalla, täysin tasapuolisella periaatteella, eikä kenelläkään voi olla “parempaa sopimusta” tekijänoikeuksistaan. Kaarenojan mainitsemat teostokorvaukset laillisesti ladatusta musiikista eivät ole tekemisissä niiden lisäksi jokaisesta kappaleesta maksettavien artistien ja tuottajien sopimuskohtaisten korvausten kanssa, jotka ovat siis jokaisen artistin erikseen neuvoteltavissa. Lisäksi omakustanneartistit voivat ihan itse tehdä sopimuksen jakelusta esimerkiksi iTunesin kanssa, se onnistuu varsinkin jos on perustanut oman levy-yhtiön. Ja ihan samalla periaatteella pieni omakustanneartisti saa tekijänoikeuskorvauksia musiikistaan kuin ison levy-yhtiön menestyjä. Piraateista ja laittomasta latauksesta ei säveltäjä, sanoittaja tai kukaan muukaan saa mitään. Jos laulajatähtösellä suosio kasvaa ja keikkaa pukkaa, mutta musa ladataan ilmaiseksi, mitä toisille musiikkia ammatikseen säveltävä ja sanoittava, ei rundaava, ei kappaleitaan itse esittävä tekijä saa?
Jos tekijä itse valitsee jakaa musiikkiaan ilmaiseksi lisätäkseen kuulijoitaan vaikka netin kautta, se on täysin mahdollista. Sen sijaan ei ole mahdollista, etteikö musiikkiamme levitettäisi toivomustemme vastaisesti vertaisverkoissa. Jos joku varastaa kolmemetrisen maalauksen, asiaa tutkitaan usean tahon voimin, ja uutiskynnys ylittyy varmasti. Olen siis valinnut väärän taiteenlajin, jossa minulta odotetaan ilmaisia teoksia kaikille hyödynnettäväksi: puhelinjäteille, mediataloille, pelifirmoille, kuluttajille. Kun ilmaisen ääneen, etten pidä piratismista, koska minunkin ääntäni, tekstejäni ja sielunpalasiani käytetään siellä ilmeisesti ilman minkäänlaista arvostusta tekijää kohtaan, minua haukutaan ahneeksi. Ainoa järjestö, joka puolustaa vain minua ja minun oikeuksiani pelijättejä ja pykäläviidakkoja kohdatessani on Teosto, joka myös on saanut vittumaisen mafian leiman. Kaikkien uutta luovien täytyy yhdistyä ja taistella omien tekijänoikeuksiensa puolesta, olipa sitten kyse kuvista, tekstistä, musiikista tai muotoilusta!
Jälkihuomautuksena vielä, että usean piraattipuolueen edustajan paras ja käytetyin argumentti on juuri tämä “muusikko saa tulonsa sitten keikoilta ja paitamyynnistä”. Mielipide on aivan absurdi ja selvästi alaa tuntemattoman suusta tullut. Kaikkihan eivät tosiaan itse esitä tekemäänsä musiikkia, vaan useat musiikintekijät taiteilevat kiertäville tähdille kappaleita. Piratismi syö rankimmin juuri näiden taiteilijoiden elannon,jotka eivät paistattele julkisuuden valokeilassa, mutta tekevät esitettävän musiikin. Lisäksi kiertäminen on helvetin raskasta hommaa varsinkin perheelliselle. Kiertävä muusikko saisi siis palkkaa vain silloin, kun on kiertueella. Asuntolainan ja lasten tarvikehankintojen painaessa päälle hänellä ei olisi mahdollisuutta pitää koskaan lomaa esimerkiksi uutta musiikkia tehdäkseen, kun musiikki pitäisi jakaa ilmaiseksi, eikä siitä haluta maksaa minkäänlaisia käyttökorvauksia joiden turvin voisi olla kiertämättä ihan joka viikko koko elämänsä ajan. Isoja keikkaliksoja saa ihan terävin kärki, joita sitten käytetään esimerkkinä, ja luullaan kaikilla olevan yhtä mahtava meininki.
Tämä onkin hauska juttu. Musiikkia vaaditaan ilmaiseen jakeluun, koska se on mahdollista. Miksi ei kirjoja, mattoja, ruokaa ja kodinkoneita vaadita jaettavan ilmaiseksi kaikille, ihan kotiinkuljetuksena? Siksi, että musiikin piratismi on niin helppoa ja siihen on puututtu niin hitaasti. Ja tähän ovat osasyyllisiä vanhat levyjätit, joiden jäärät eivät ole keskittäneet kaikkia voimiaan musiikin digimyynnin kehittämiseen ja helpottamiseen. Silti vallallaoleva asennevamma musiikinjakelun ilmaisuudesta on täysin järjetön ja epäoikeudenmukainen. Miksi te kaikki muut oman alanne edustajat ette tee työtänne ilmaiseksi? Täytyykö artistin ja musiikintekijän maksaa levyjättien tekemät tai tekemättä jättäneet ratkaisut elannollaan?
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea. :) Kiitos muuten kommenteista edelliseen postaukseen! On kiva kun postaukset herättää keskustelua. Monenlaista mielipidettä oli. Meni aihe vähän siitä turkisjutusta enemmän siihen tehotuotantoon ruuan osalta mut ei haittaa. :D Nuo aiheet on muutenkin sellasia et monenlaista mielipidettä on, eikä ne asiat ole edes mitään yksinkertaisia. Tehotuotanto on mun mielestä väärin jos ne eläimet joutuu siellä tosissaan kärsimään ennen kuolemaa. Suomessa ilmeisesti nää asiat on aika hyvässä tolassa mut mistä sen tietää. Tietääköhän joku esim. miten Atrian ja HK:n tehtailla eläimiä kohdellaan? Kariniemellä ne kanat on mun tietääkseni hyvin kohdeltuja ja onnellisia, taisin siitä joskus lukea jonkun uutisen.
Sillisalaattipostaus mut välillä nää menee semmosiksi!
Seppo Uimonen tulee ontuvassa mielipidekirjoituksessaan möläyttäneeksi ääneen sen surullisen tosiasian, että valtavirrasta poikeavaa tai muille kuin itselleen esitettäväksi musiikkia tekevä on vain valinnut ammattinsa väärin.
En haikaile suurten levy-yhtiöiden vallan tai cd-levyformaatin perään, vinyylin kyllä ihan romantiikkasyistä, mutta oikeuksieni perään haikailen sitäkin enemmän. Harmi, että en valmista työkseni jotakin, jota ei voi kopioida ja varastaa huomaamatta, nopeasti ja täysin hyväksytysti. Musiikin tekeminen on yhtyeemme jäsenten ainoa ammatti, jolla myös elätämme lapsemme. Olemme itse valinneet yhteistyökumppanimme (levy-yhtiö, keikkamyyjä jne.), neuvotelleet sopimuksemme ja yrittäneet yhteistyökumppanit valittuamme keskittyä olennaiseen, eli musiikin tekemiseen ja sen esittämiseen. Oman levy-yhtiön pyörittäminen olisi niin suuritöistä, että se veisi minut ennenaikaiseen hautaan, tai ainakin kaiken ajan musiikintekemiseltä ja perheeltäni. Siksi siis valitsimme pysyä muiden pyörittämässä firmassa. Levyn hinta voisi minunkin puolestani olla halvempi, kysymys ei ole siitä, vaan muista periaatteista ja tosiasioista.
“Ihmiset haluavat yhä enemmän nauttia konserteista —, joten myös keikkailevien isompien artistien tulot ovat taatut”, Uimonen väittää. Ai isojen puolellako hän haluaa olla? Miten isot jakavat paitamyyntitulonsa pienemmille? Eivät mitenkään. Pienet jäävät ilman. Suomessa lama vei juuri pikkubändeiltä keikat. Joillakin menestyneillä yhtyeillä menee silti hyvin, koska ihmiset säästävät rahansa siihen isoon, tuttuun ja takuuvarmaan, jota kaikki muutkin menevät katsomaan. Tällä hetkellä pienemmille yhtyeille on paljon vaikeampaa edes myydä keikkaa kuin reilu vuosi sitten. Suomessa musiikkiklubikulttuuri, muualla kuin kaikkein suurimmissa kaupungeissa, on aivan paskassa jamassa. Marginaaliartisteille, jotka haluaisivat esiintyä useamminkin kuin kaksi kertaa vuodessa Helsingissä, ei edes löydy paikkoja, saati sitten halukkaita keikkajärjestäjiä. Moni tuntemani bändi on omasta kiertueestaan veloissa, koska halusivat vähäisestä yleisöstä huolimatta soittaa uuden levynsä biisejä ja maksaa kulut omasta selkänahastaan. Millä rahalla ja ajalla sitten saa tehtyä seuraavan levyllisen musiikkia? Isojen menestyksen siivellä on lihavina vuosina saatu monta pientä bändiä keikalle tai albumi julki. Mutta eivät kaikki isotkaan voita. Iltapäivälehdissä uutisoitiin jokunen viikko sitten, kuinka moni on joutunut perumaan kiertueensa huonon lipunmyynnin takia. Syiksi mainittiin mm. ylitarjonta. Kaikki eivät voi repiä toimeentuloaan keikoistakaan levymyynnin romahdettua, koska yleisöä ei yksinkertaisesti riitä lisääntyvään keikkatarjontaan. Esimerkiksi Himos Jazz peruttiin kokonaan vähäisen lipunmyynnin takia. Marginaalimpi musiikki sai maistaa lamaa. Uimosen esittämät ajatukset ovat ainakin Suomessa vailla todellisuuspohjaa.
Teoston Satu Kaarenojan kommentin Uimonen on käsittänyt raivostuttavan väärin. Teostokorvaukset laillisesti ladatusta musiikista eivät ole tekemisissä artistien levytyssopimusten kanssa, vaan ovat korvauksia levyn kappaleiden sanoittajille, sovittajille ja säveltäjille sekä heidän mahdollisille kustantajilleen. En ymmärrä lainkaan, mitä Uimonen mahtaa tarkoittaa sanoessaan: “Teosto ei ole ainakaan pienten artistien asialla”. Kaikkien teostokorvaukset kertyvät aivan samalla, täysin tasapuolisella periaatteella, eikä kenelläkään voi olla “parempaa sopimusta” tekijänoikeuksistaan. Kaarenojan mainitsemat teostokorvaukset laillisesti ladatusta musiikista eivät ole tekemisissä niiden lisäksi jokaisesta kappaleesta maksettavien artistien ja tuottajien sopimuskohtaisten korvausten kanssa, jotka ovat siis jokaisen artistin erikseen neuvoteltavissa. Lisäksi omakustanneartistit voivat ihan itse tehdä sopimuksen jakelusta esimerkiksi iTunesin kanssa, se onnistuu varsinkin jos on perustanut oman levy-yhtiön. Ja ihan samalla periaatteella pieni omakustanneartisti saa tekijänoikeuskorvauksia musiikistaan kuin ison levy-yhtiön menestyjä. Piraateista ja laittomasta latauksesta ei säveltäjä, sanoittaja tai kukaan muukaan saa mitään. Jos laulajatähtösellä suosio kasvaa ja keikkaa pukkaa, mutta musa ladataan ilmaiseksi, mitä toisille musiikkia ammatikseen säveltävä ja sanoittava, ei rundaava, ei kappaleitaan itse esittävä tekijä saa?
Jos tekijä itse valitsee jakaa musiikkiaan ilmaiseksi lisätäkseen kuulijoitaan vaikka netin kautta, se on täysin mahdollista. Sen sijaan ei ole mahdollista, etteikö musiikkiamme levitettäisi toivomustemme vastaisesti vertaisverkoissa. Jos joku varastaa kolmemetrisen maalauksen, asiaa tutkitaan usean tahon voimin, ja uutiskynnys ylittyy varmasti. Olen siis valinnut väärän taiteenlajin, jossa minulta odotetaan ilmaisia teoksia kaikille hyödynnettäväksi: puhelinjäteille, mediataloille, pelifirmoille, kuluttajille. Kun ilmaisen ääneen, etten pidä piratismista, koska minunkin ääntäni, tekstejäni ja sielunpalasiani käytetään siellä ilmeisesti ilman minkäänlaista arvostusta tekijää kohtaan, minua haukutaan ahneeksi. Ainoa järjestö, joka puolustaa vain minua ja minun oikeuksiani pelijättejä ja pykäläviidakkoja kohdatessani on Teosto, joka myös on saanut vittumaisen mafian leiman. Kaikkien uutta luovien täytyy yhdistyä ja taistella omien tekijänoikeuksiensa puolesta, olipa sitten kyse kuvista, tekstistä, musiikista tai muotoilusta!
Jälkihuomautuksena vielä, että usean piraattipuolueen edustajan paras ja käytetyin argumentti on juuri tämä “muusikko saa tulonsa sitten keikoilta ja paitamyynnistä”. Mielipide on aivan absurdi ja selvästi alaa tuntemattoman suusta tullut. Kaikkihan eivät tosiaan itse esitä tekemäänsä musiikkia, vaan useat musiikintekijät taiteilevat kiertäville tähdille kappaleita. Piratismi syö rankimmin juuri näiden taiteilijoiden elannon,jotka eivät paistattele julkisuuden valokeilassa, mutta tekevät esitettävän musiikin. Lisäksi kiertäminen on helvetin raskasta hommaa varsinkin perheelliselle. Kiertävä muusikko saisi siis palkkaa vain silloin, kun on kiertueella. Asuntolainan ja lasten tarvikehankintojen painaessa päälle hänellä ei olisi mahdollisuutta pitää koskaan lomaa esimerkiksi uutta musiikkia tehdäkseen, kun musiikki pitäisi jakaa ilmaiseksi, eikä siitä haluta maksaa minkäänlaisia käyttökorvauksia joiden turvin voisi olla kiertämättä ihan joka viikko koko elämänsä ajan. Isoja keikkaliksoja saa ihan terävin kärki, joita sitten käytetään esimerkkinä, ja luullaan kaikilla olevan yhtä mahtava meininki.
Tämä onkin hauska juttu. Musiikkia vaaditaan ilmaiseen jakeluun, koska se on mahdollista. Miksi ei kirjoja, mattoja, ruokaa ja kodinkoneita vaadita jaettavan ilmaiseksi kaikille, ihan kotiinkuljetuksena? Siksi, että musiikin piratismi on niin helppoa ja siihen on puututtu niin hitaasti. Ja tähän ovat osasyyllisiä vanhat levyjätit, joiden jäärät eivät ole keskittäneet kaikkia voimiaan musiikin digimyynnin kehittämiseen ja helpottamiseen. Silti vallallaoleva asennevamma musiikinjakelun ilmaisuudesta on täysin järjetön ja epäoikeudenmukainen. Miksi te kaikki muut oman alanne edustajat ette tee työtänne ilmaiseksi? Täytyykö artistin ja musiikintekijän maksaa levyjättien tekemät tai tekemättä jättäneet ratkaisut elannollaan?
Toivottavasti edes joku jaksoi lukea. :) Kiitos muuten kommenteista edelliseen postaukseen! On kiva kun postaukset herättää keskustelua. Monenlaista mielipidettä oli. Meni aihe vähän siitä turkisjutusta enemmän siihen tehotuotantoon ruuan osalta mut ei haittaa. :D Nuo aiheet on muutenkin sellasia et monenlaista mielipidettä on, eikä ne asiat ole edes mitään yksinkertaisia. Tehotuotanto on mun mielestä väärin jos ne eläimet joutuu siellä tosissaan kärsimään ennen kuolemaa. Suomessa ilmeisesti nää asiat on aika hyvässä tolassa mut mistä sen tietää. Tietääköhän joku esim. miten Atrian ja HK:n tehtailla eläimiä kohdellaan? Kariniemellä ne kanat on mun tietääkseni hyvin kohdeltuja ja onnellisia, taisin siitä joskus lukea jonkun uutisen.
Sillisalaattipostaus mut välillä nää menee semmosiksi!
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
