Ensimmäiset lasini sain jo 8-vuotiaana. En edes muista miten päädyimme äidin kanssa käymään optikolla, mulla kun ei ollut mitään näköongelmia ala-asteella ennen kuudetta luokkaa. Tai siis oli, mutta näön huonontuminen oli tuolloin toista luokkaa aloittaessani niin pientä, etten sitten pitänyt niitä silmälaseja jotka sain enkä muutenkaan kokenut olevani huononäköinen. Silmälasien saaminen olikin melko hämmentävää. Kokeilin niitä aina silloin tällöin ja pientä terävyyden parantumista koin, mutten mitään kovin radikaalia. Koulussa näin takapenkiltäkin hyvin taululle enkä kokenut laseilleni tarvetta. Aika pienestä siis optikko minulle ne lasit määräsi. ;D Sitä paitsi mielestäni lasit olivat rumat ja nolot, joten en varmasti laittanut niitä päähäni.
Neljännellä luokalla alkoi oikeassa silmässäni näkymään jo suurempia muutoksia. Huomasin selvän eron, jos ensin peitin oikean silmän ja katsoin vain vasemmalla, ja vaihdoin sitten toisinpäin. Oikea silmä näki sumeammin, mutten tarvinnut tuolloin vielä laseja kun vasemman silmän hyvä näkö korvasi oikean huonoa.
Kuudennen luokan joululomalla tapahtui jotakin. Kun palasin tammikuussa koulunpenkille, en yhtäkkiä enää nähnyt takapenkiltä, mitä taululla lukee. Piti sitten olla aina vähän lähempänä taulua. Näön huonontumisen huomasi juurikin tekstejä lukiessa kauempaa, mutta muuten ei ollut ongelmia. Näkö kyllä huononikin tuossa teini-iän alettua tosi nopeasti. Seiskaluokan aloittaessani näköni oli jo tosi huono. Ja ei, en ollut sanonut kotona mitään ja koulussakin yritin pitää homman salassa, etten vain joutuisi hankkimaan laseja. :D Kun nehän on niin noloja ja rumia ja entä jos mua aletaankin kiusata niistä kun yläastekin alkaa! En ikipäivänä olisi voinut mennä ensimmäisenä koulupäivänä yläasteelle lasit päässä.
Sokeanahan sitä pompittiin siinä vaiheessa enkä nähnyt koulussa mitään mitä taululle kirjoitettiin, vaikka olin ensimmäisessä penkkirivissä. Usein esitin kirjoittavani muistiinpanoja taululta, mutta lähinnä kirjoittelin mitä päähän pälkähtää tai yritin kirjoittaa opettajan sepustuksia ylös, joskus vain piirtelin tai kirjoitin ihan mitä sattuu. Kyselin tärkeät asiat luokkalaisltani ja kopioin muistiinpanot heiltä. Tässä vaiheessa näkö oli tosiaan jo hyvin kriittisessä vaiheessa ja päätin lopulta lokakuussa 2007, eli pari kuukautta seiskaluokan aloittamisen jälkeen käydä terkkarin puheilla näöstäni. Kotona en kehdannut enää siinä vaiheessa, melkein vuoden piilottelun jälkeen kertoa, että "juuh oon täs 8 kuukautta ollut ihan sokeana, voitasko hankkii lasit?!" joten tuntui helpommalta hoitaa homma terveydenhoitajan kautta. Sainkin lapun kotiin näytettäväksi äidilleni ja optikollehan siinä mentiin.
Asia jostain syystä aiheutti kovasti häpeää. Tuolloin silmälasit eivät edes olleet missään vaiheessa muodissa ja niitä pidettiin rumina ja nörtin merkkinä. Tässä 2010-luvullahan asia on ihan eri, olihan sellainenkin vaihe kun kaikki ostivat feikkisankoja ja kulkivat muovit silmillä. :D Edelleenkin näyttävät sangat ovat pinnalla eikä silmälaseja pidetä ollenkaan noloina.
Sain sitten vihdoin lasit ja ajattelin että nyt alan pitämään näitä niin on huomattavasti helpompi olla. Ette voi edes kuvitella miltä maailma yhtäkkiä näytti kun oli sen 8 kuukautta pyörinyt ihan sokeana menemään! Yhtäkkiä näin kaikki pienetkin koivunlehdet kaukaa ja autojen rekkarit ja kaikki! Se oli iiiihan huikeaa kun huomasi, miten älyttömän hyvin sitä voi nähdä. Kun en noina kuukausina ollut kertaakaan päässyt kokeilemaan kenekään laseja tai yhtään mitään, oli unohtunut kokonaan, miltä tuntuu nähdä. Mutta silti, kaikesta huolimatta, en vain kehdannut pitää laseja koulussa. Käytin niitä kotona, mutta koulussa en vain kehdannut. Lasit nolotti mua ihan liikaa, mikä on kyllä tosi harmittavaa. Ja niin koko seiskaluokan kuljin sokeana, ihan käsittämätöntä. Ja näköni oli siis jotain -3:n tienoilla tuossa vaiheessa.
Mutta niin se yläaste on herkkää aikaa, että tekee kaikkensa ettei näyttäisi muiden silmissä tyhmältä, rumalta tai joutuisi kiusatuksi. Vaikka nykyään en kyllä alkuunkaan usko että silmälasien takia minua olisi ruvettu kiusaamaan. Seiskaluokalla olisin halunnut käyttää meikkiäkin useammin, mutten kehdannut kun muutkaan luokkalaiseni eivät käyttäneet. Kuudennella ja seitsemännellä luokalla mulla olikin melko kova kriisi kun en yhtään uskaltanut olla sellainen kuin halusin. Juuri ja juuri uskalsin pitää sellaisia vaatteita joista pidin, mutta jännitin aina uuden vaatteen ostaessani laittaa sen seuraavana päivänä kouluun, jos se olisikin muiden mielestä ruma tai nolo. Mietin ihan kamalasti, mitä muut minusta ajattelevat. Surullista mutta totta.
Seitsemännen luokan kesällä jotain tapahtui itsessäni ja aloin uskaltaa enemmän. Sain selkeän vision siitä miltä haluaisin näyttää, kiitos silloisen lempibändini Tokio Hotelin joka olikin aika pinnalla pikkuemotyttöjen keskuudessa. :D Tuota bändiä saan kiittää siitä, että uskalsin alkaa toteuttaa itseäni omalla tavallani, muiden mielipiteistä piittaamatta. Ihailin suuresti bändin laulajan Bill Kaulitzin tyyliä ja hänestä tulikin tyylillinen esikuvani. Enhän minä sitä tuolloin niin ymmärtänyt, mutta näin seitsemän vuotta myöhemmin asia on ihan pläkki. Ja niin tapahtui sekin että minulle hankittiin taas uudet lasit (näkö oli huonontunut lisää) ja vihdoin uskalsin alkaa pitää niitä koulussa. Minulla oli myös uusi tiivis kaveriporukka, joka on varmasti suuri syy siihen että uskalsin olla vihdoin oma itseni, ja käyttää myös niitä laseja!
Pikku-Ollin emotyttöajat ja lasit joita vihdoin uskalsin pitää. :D Ne olivat hengettömät kun halusin jotkut ei-niin-huomiotaherättävät. Ja huomatkaa jäätävä muokkaus, en löytänyt alkuperäistä kuvaa ollenkaan.
Mulla on tallessa kasiluokasta eteenpäin kaikki lasit. 8-vuotiaana ja seiskaluokalla saamani lasit ovat vissiin jossain kotona. Mutta nämä kuvassa olevat ovatkin tärkeämmät kun ne ovat kaikki sellaisia joita oikeasti käytin.
Vaikka uskalsin jo käyttää laseja, ne eivät vain juurtuneet identiteettiini ollenkaan enkä tuntenut itseäni itsekseni ne päässä. Ystäväni oli alkanut käyttää piilareita ja minä tottakai kiinnostuin niistä myös heti kovasti. Ja joulukuussa 2008, kahdeksannella luokalla parin kuukauden silmälasien käytön jälkeen, sain ikiomat piilolinssit ja olin ihan käsittämättömän onnellinen. Näin vihdoin hyvin ja samalla sain olla sen näköinen kuin halusin. Näkö oli jo -4 ja huononi pikkuhiljaa koko ajan. Piilareiden vahvuuksia piti vaihtaa noin puolen vuoden välein. Puoleksi vuodeksi niitä minulle aina tilattiin, eli kuusi paria. Käytössäni olivat kuukausilinssit jotka laitetaan yöksi piilolinssikoteloon ja kuukauden käytön jälkeen heitetään pois. Puolen vuoden satsin jälkeen seuraavaa tilattaessa piti yleensä aina lisätä vahvuutta piilareihin. Käytin piilolinssejä kaksi ja puoli vuotta yhteen menoon, silmälasipäiviä oli hyvin hyvin harvoin.
Keväällä 2011 olin päättämässä lukion ensimmäistä vuotta (ja Suomi voitti mm-kisat:D) ja silloin oli pakko hankkia uudet lasit kun en niillä 2008 hankituilla nähnyt enää mitään. Tuntui siltä että pitäähän sitä nyt olla piilolinssien lisäksi myös silmälasit joilla näkee, jos vaikka piilolinssit menee rikki reissussa tai mitä nyt ikinä voi tapahtua. Tuo oli jo sitä aikaa kun silmälaseista oli tullut muoti-ilmiö. Minulla ei ollut enää samalla tavalla silmälasivastaisia ajatuksia kuin ennen ja halusin tietynlaiset lasit, joista oikeasti pitäisin. Piilolinssien pitkä käyttö tottakai alkoi jo pikkuhiljaa kuivattaa silmiäkin. Löysin kuin löysinkin ihanat lasit itselleni!
Ensimmäiset lasit joista pidin tosi paljon! Oli ihanaa kerrankin tuntea olonsa ihmiseksi lasit päässä. Melkoinen Blogger-blurri muuten tässä kuvassa. Ja hitsivie tässähän tulee hinku laittaa hevosenkenkä huuleen. :D Ja näytän niin mini-Ollilta, voiko 16-vuotiaana näyttää niin lapselta! Onhan tästä kuvasta 4 vuotta aikaa jo, hullua. Ja mun tukka♥ Joka näyttää aika kuivalta kylläkin mutta muuten se on oikein kiva.
Käytin tottakai edelleen paljon piilareita, mutta nyt lasitkin pääsivät huomattavasti enemmälle käytölle. Tuosta hetkestä alkaen olenkin hankkinut aina joka vuosi uudet lasit, kun se näkö on aina vaan huonontunut ja huonontunut. Sen takia meinaakin nyt tylsyttää omat lasit, kun olen vuosittain tottunut saamaan uudet ja nämä nykyiset ovat olleet mulla jo yli vuoden. Ja kyllähän näkö tuntuu taas olevan huonontunut vuodessa, luultavasti joudun viimeistään syksyllä hankkimaan taas uudet lasit. Siinäpä tuleekin sitten haastetta kun joudun ensimmäistä kertaa maksamaan lasini itse, äiti kun on ennen ne aina maksanut. Lasini käyvät jo hyvin kalliiksi, yksi linssi maksaa 200 euroa ja hinta nousee sitä mukaa kun vahvuutta tulee lisää. Viimeksi oli onneksi tarjous, toinen linssi kaupan päälle ja sen ansiosta sain ensimmäiset kunnon merkkisankani, Raybanit joista olin jo haaveillut monta vuotta. Nämä on kyllä olleet tosi hyvät! Hinta olisi ollut 600e mutta saatiin neljälläsadalla tarjouksen ansiosta.
Kuvia vielä viime vuosilta eri laseilla:
Kesällä 2012 sai toiset lasit kaupan päälle joten silloin pystyin pitämään kaksia laseja, jee! Varsinaiset lasini olivat nuo ylemmässä kuvassa olevat, ja ilmaiset lasit alhaalla. Jostain syystä en sitten pitänytkään noista ylemmistä niin paljon kuin liikkeessä ja tuli pidettyä noita ilmaisia laseja sitten huomattavasti enemmän. Minulla oli kyllä ihan selkeä silmälasimaku, isot ja näyttävät on parhaat. Ja nörttilasit olivat ihania, kuten nuo pyöreät ylemmässä kuvassa. En pitänyt niistä ehkä siksi, kun ne nousivat sivuilta kummallisesti ylöspäin, enkä hoksannut sitä vasta kuin joskus kotona lasit saadessani. Lasien olisi pitänyt olla suoremmat. Mutta onneksi noi kaupanpäälliset lasit tuntuivat sitten tosi kivoilta!
Syksyllä 2013 hankin tällaiset lasit. Näistä olen pitänyt ehkä kaikista eniten näiden nykyisteni lisäksi. Näitä en harmikseni kerennyt pitämään kuin puolivuotta, kun oli pakko jo hankkia uudet. :( En tajua miten voi näkö huonontua niin nopeasti. Nämä lasit olivat muistaakseni melko halvat! Haluaisin melkein nämä käyttöön taas seuraavaksi, jos näihin voi vaihtaa linssit. En kerennyt pitää näitä tosiaan kuin sen puoli vuotta!
Tässä nykyiset vielä, jotka sain vähän yli vuosi sitten. Itseasiassa äitini kuoleman kynnyksellä, en muista miten hän maksoi nämä, ehkä sairaalasta käsin tai sitten maksettiin nämä kuolinpesän tililtä myöhemmin. Hän oli jo nimittäin ihan vuoteen oma. :( Lasit taisivat saapua seuraavana päivänä äidin kuolemasta. tai ainakin samalla viikolla. Äiti ei kerennyt näitä päässäni nähdä. :(
Käytän edelleen piilareita, mutta kyllä silmälasipäiviä on enemmän kuin piilaripäiviä. Joskus kyllästyn laseihin totaalisesti ja käytän muutaman viikon lähinnä piilareita. Silloin pystyn myös meikkaamaan paremmin, kun ilman piilareita en tosiaan näe meikata kunnolla. Muitakin ärsyttäviä juttuja on näin huononäköisenä:
- Lapsena oli kiva sängyssä vain katsella kattoa ja sen kuvioita, mutta nykyään sängyssä maatessani kaikki on vain sumeaa sohjoa.
- Uimaan pitää laittaa piilarit, laseja en uskalla koska pelkään että ne tippuvat nenältäni enkä todellakaan näe sukeltaa niitä. Ja on ihan perseestä kun lasit ovat muutenkin koko ajan täynnä pisaroita, jos niillä ui. Piilarit päässä siis helpompaa, mutta esim. silmiä ei oikein saisi hieroa uimassa ollessa jos vettä menee silmiin. Oleppa siinä sitten kloorivettä silmissä. Uimahallissa on myös niin lämmin, että piilarit juuttuvat hieman.
- Piilarit päässä pystyn käymään saunassa, mutten kauaa voi olla koska ne juuttuvat kuumassa silmiin. Lasien kanssa ei ilmeisesti saa saunoa, mutta eipä sillä ole väliä kun ne olisivat saunassa muutenkin ihan huurussa. Saunassa olen siis täysin sokea ja pelottaa että töytäisen vielä joskus kiuasta.
- Talvellakin ulkoa sisälle tullessa lasit huurustuvat ihan kokonaan eikä näe mitään. Lukiossa oli ärsyttävää mennä lasit huurussa etsimään oikeaa luokkaa, laseja ei oikein poiskaan voinut ottaa kun silloin kaikki vasta sumeaa olikin.
- Kesäisin nenäni hikoaa tosi helposti lasit päässä ja lasit valuu koko ajan. Ihan hiton ärsyttävää. Muutenkin liikuntaa harrastaessa ehdottomasti piilarit, koska ei niitä laseja jaksa olla koko ajan nostelemassa ja ne tuntuvatkin ahdistavilta hikisenä.
- Suihkussa käynti on sokeaa menoa. Pitää käsikopelolla etsiä välillä oikeat shampoot ja hoitoaineet. Varsinkin jossain tuttavilla suihkussa ollessa on pakko tsekkailla valmiiksi aineet sieltä ja missä on mitäkin, kun sitten suihkussa ollessa on ihan turhaa yrittää etsiä mitään. Omassa kotona on helppoa kun tietää missä on mitäkin. Suihkussa näen sheivata vain kainalokarvat, muut paikat meneekin sitten tunnustelemalla missä niitä karvoja on kun ei näe. :----------DDD
- RAHAA PALAA. Ihan liikaa. Vuoden piilarit maksaa 200 euroa ja lasitkin joutuu hankkimaan vuosittain, niihin menee kolmestasadasta kuuteensataan. Ja koko ajan enemmän kun näkö vain huononee.
Näköni olen perinyt äitini puolelta. Äidilläni näkö meni -5:een kunnes keski-iässä parani jonnekin -4:ään. Toinen tätini oli nuorena yhtä sokea kuin minä nyt ja hän kävikin laserleikkauksessa. Toisella tädillänikin on lasit mutta näkö ei ole mennyt läheskään niin huonoksi. Myös mummulla oli lasit. Varmaan kaikilla naispuolisilla lähisukulaisilla sekä äitini että isäni puolelta on lasit. Isälläni ei ole laseja, eikä papoillanikaan ollut. Naisten vaiva siis ilmeisesti. :D Pikkuveljenikin sai lasit mutta hänelläkään ei näkö ole niin surkea kuin minulle. Ja tosiaan, nämä nykyiset Raybanini ovat vahvuutta -7,50 että kyllä tässä ihan lepakkona mennään. Ei mitään toivoa mennä yhtään minnekään ilman silmälaseja tai piilareita. En selviä ollenkaan ilman, kävelisin varmaan vahingossa auton alle jos lähtisin sokeilemaan tuonne kylälle :D
Että tällainen kilometripostaus taas tällä kertaa! Onko teillä silmälaseja ja miten olette suhtautuneet niihin tai muiden silmälaseihin?
mäkin oon sokee ku MYYRÄ! -6.5 molemmat silmät, voi ah. jos olis rahaa niin menisin laserleikkaukseen, joka maksaa about 3000 euroa. se kuulostaa tavallaan paljolta mutta sehän maksaa ittensä kyllä varmasti vuosien mittaan takaisin. onhan noi lasit ja piilarit vuodenkin ajalta ihan törkee lohko lompakosta.muutenkin inhoon sitä miten rillit pienentää mun silmiä. ja allekirjoitan niin kaikki nuo sun listaamat huonot puolet silmälaseissa. argh!
VastaaPoistaJoo kyllä mullakin on suunnitelmissa mennä sinne laserleikkaukseen sitten joskus. Ei vaan kannata oikeen ennen kolmeakymmentä mennä, kun sitä ennen näkö saattaa muuttua ja sit ois ihan turha ollu koko leikkaus. :/ Kyllähä se ittensä takasi maksaa sit ku ei enää tartte mitää laseja ja piilareita hommata koko ajan! Ja joo tosiaa empä hokannu mainita tuota silmien pienenemistä tossa, mulla on isot silmät joista tykkään niin on se tympiä ku menettää senkin piirteen sitte lasit päässä. :/
PoistaToi on vähä huonosti sanottu ettei kannata mennä ennen ku kolmikymppisenä. Ku jotku ei pääse sillonkaa. Ainut asia mikä siihen vaikuttaa oon näön muutokset (ja eikö sinne kuitenkin pidä olla yli 18), ennen leikkausta on oltava stabilijakso eikä näön muutoksia saa tulla. No myös mahdollista ettei laserleikkaukseen pääse vaikka olisi ollu pitkään näkö samana mutta jos on ollut taustalla rajua näön huonontumista tai muita näköön liittyviä ongelmia kuten hajataittoa.
PoistaItselläni on ollut lasit n.10vuotta enkä edes mieti laserleikkausta. Jotenkin olen tottunut jo laseihin ihan täysin vaikka mulla vahvuudet on ihan minimaaliset suhun verrattuna ja pystyn oleen ilman lasejakin. Mutta ne on autolla ajaessa mulle pakolliset niin sen takia tulee käytettyä niitä muutenkin kun ajan todella paljon autoa.
Aijjaa :o Mulle on vaan toitotettu että "ei kannata mennä alle kolmikymppisenä! Nuorena se näkö muuttuu niin herkästi!" mutta joo kaippa ne tosiaan tutkii sielä tarkasti kenelle se leikkaus kannattaa tehdä. Mulla on kyllä tuota hajataittoa oikeassa silmässä että toivottavasti mut voi sitte leikata. Enkai minäkään leikkausta niin kokisi tarpeelliseksi jos näkö olis vaikka -1, mutta tällä -7.50 näöllä on jo oikeasti vaikeuksia :/ Ja jos leikkauksen jälkeen vähän huononisikin näkö (kuten mun tädillä vähäsen ajan mittaan lähti uudestaan huononeen kun meni vähän liian nuorena leikkaukseen) niin ainakaan ei tarvis olla sillonkaan näin sokeana vaan sais olla just joku -1 ettei tarvi piilareiden kans pelleillä joka tilanteessa jos ei halua pitää laseja, kuten liikunnan harrastamisessa. Tulipa vähä sekanen kommentti. :D
PoistaTiiän niin tuon rahanmenotuskan :( -13 joudun hankkimaan ekat lasit itse, omilla rahoillani ja kyllä kirpaisi maksaa opiskelijabudjetista 300e (koko setti oli vieläpä -50% alennuskupongilla..)! Mulla puolen vuoden piilarit maksaa 65e (plus nesteet), mutta en jaksa käyttää piilareita hirveen usein paitsi kesällä.
VastaaPoistaJoo kyllä toi 300e on ihan saakelin kova summa. :( Onneksi mulle on aina maksettu nuo kun eihän mulla mitää rahaa oo ollu todellakaa, ku en oo saanu kesätöitäkää ku kunnolla vasta viime kesänä. Sulla on näköjään vähän halvemmat piilolinssit kuin mulla, mul menee 100 euroa puolen vuoden piilolinsseihin. :D On se iso meno kyllä... Tilaanki kolmen kuukauden välein niin on vaan viiskymppiä sitte, saa maksettua helpommin.
PoistaEn oo koskaan ymmärtänyt ihmisten silmälasinolostelua. Ala-asteellakin puoliksi ihailin rillipäitä :D
VastaaPoistaYsillähän mä mun ekat lasit sain enkä osais olla enää ilman, nää nykyset on varsiinkin niin kivat taipuvine sankoineen! :3
Joo mulla oli pahat silmälasinolostelut kyllä. :D Onneks se sitten meni ohi...!!! Nyt voin olla tyytyväinen laseillani. ^^ Mut ois helpompaa jos ois ees vähän parempi näkö...
PoistaP.S. mä ensin ajattelin otsikon perusteella, että tää on joku kaapista tulo postaus, mutta kyse olikin näkökyvystä (tai kyvyttömyydestä) :D
VastaaPoistaAaahaha voi että repesin xDDD Empä tosiaan tajunnu et ton otsikon voi ymmärtää noinki :'DD
PoistaNiin mäki ajattelin eka! :-D
PoistaHahaaa xDD
Poistamä yhdyn tohon edelliseen kommettiin - mäki otsikosta päättelin, että kaapista tuut ulos ja olin jo valmiina silleen et mitä vittua :DD mut on kyllä tosiaan huono näkö sulla, onko sulla mitään tietoa, mistä se johtuu, et onko joku sairaus vai? sitte mietin että etkö sä saa silmälaseihin mitään apua tai korvausta, ja tuli mieleen, että sossustahan vois saada apua koska sulla selvästi on tarve laseille.
VastaaPoistatosi kiva postaus ja kivoja laseja, soppii sulle! mulla on yhet ainoat (alle 2e) eikä nekään oikeanlaiset, hätävaralasit vain taittovikaan. Mulla on toisessa silmässä +1 ja toisessa -1 että en ees tiiä millaset lasit pitäs olla.. mulla oli testissä yhet vaan optikko sano ettei mulle oo mitään pakkoa niille niin en sitte ottanut, yritän pärjätä mahd. pitkään ilman.
sitte vielä viimesenä asian tuli mieleen oiskohan sulle mitään apua jostain luontaistuotteista, jotka vaikuttaa näköön?
Aaahhaha xD Oisin voinu vaikka ton lepakon tilalle pistää jonku toisen huononäköisen elukan, vaikka myyrän. :D
PoistaJa mun näköni johtuu ilmeisimmin ihan vain geeneistä. Kyllä optikolla on tullu ravattua sen verran paljo että varmasti olisi huomattu jos ihan sairaudesta johtuu. Mut tää mun näön huononeminen on ihan normaalia, paitsi että menny ihan tavattoman huonoksi jo. :D Mun toisellä tädillä huononi kans näille asteille ja äidilläni -5 tai -6 asti. Ja nyt ku ite pitää lasit hankkia nii luulis et saisin jotain korvauksia! Sossusta oon joskus kysellyki nii ne sano vaa et pitää käyä kyselee hintoja ainaki kolmesta liikkeestä, nii ihan hirvee rumba sit... Ja haluaisin tottakai käydä mun vakioliikkeessaä. :(
Kiitos kehuista! ^^ Sulla vissiin sit silmien yhteisnäkö pelittää hyvin vaikka onki noin iso ero :D Toinen linssihän pitäs sit olla vaa -1 ja toinen +1. Voi vaan olla hauskan näköstä ku toinen linssi pienentää silmää ja toinen suurentaa, mut noin pienissä vahvuuksissa ei kyl pitäs olla mikää kovin huomattava ero. :D Mun silmälasit pienentää TODELLA paljo silmää!
Hmm en oo ees tienny et luontaistuotteet voi auttaa näköön. Voishan tuota vaikka kokeillaki vaikka en usko yhtään että näin huonoa näköä voi niillä korjata. :D
Vastatakseni anonyymille niin en uskokaan että luontaistuotteet tällaisen näön huonontumisen parantais kokonaan vaan jos sattuu joskus enemmän rahaa olemaan niin yrittänyttähän ei koskaan laiteta :) mut vaikka ne ei auttais niin ehkä ne vois ehkä hidastaa hieman sitä näön huonontumista... mut mitäpä minä lähäri näistä tietäsin :D luontaistuotteilla meinaan sitä onko se nyt vitaEpro vai mikä mitä on mainostettu että silmille ja näölle... vai omega3... mut sitte taas muistan joskus netistä lukeneeni että jotkut ihmiset on löytänyt luontaistuotteista avun pahempiinki sairauksiin mutta niin, sehän nyt on tietenkin mihin uskoo :D
Poistatuolle otsikolle on kyllä pakko nauraa vielä toistamiseen ja varsinkin kun teksti alkaa, että "en oo kertaakaan tästä maininnu..." :DD paras otsikko ikinä!
Kyllähän sitä periaattes tekis näön eteen mitä vaan :D No tällä hetkellä luotan siihen että pääsen joskus sinne silmäleikkaukseen! Ja mäki on kuullu luontaistuotteiden parantaneen syöpää yms. Munkin äiti kokeili syöpäänsä jotain havupuujuomaa mut ei mitään vaikutusta... Joku ukko väitti kivenkovaan että se paransi sen syövän. Mistä sitä tietää jos joilleki on tosiaa ollu apua niistä. Mut jos noita luontaistuotteita ei saa kerran mainostaa parantavana niin mitä hittoo sitte mainoksessa voi olla "silmille ja näölle" :D
PoistaJa voi hitsi oon kyllä varmaa saanu extraklikkauksia ton otsikon takia XD
Niin se on kyllä jännä, mainokset ei sais koskaan valehdella mutta harhaanhan se johtaa sen 100-0. Oon kans kuullut että luontaistuotteita käytetään syövän hoidossa mutta ehkä se on vähä sama asia ku se että toiselle auttaa burana ja toiselle ibumax - eli joillekki auttaa ja joillekki ei ja varmasti syövän kanski se johtuu niin monesti eri asiasta... toivottavasti pääset leikkuuseen :) Kivoja kesäkuvia uusimmasa postauksessa ja itekki ois mahtava päästä johonki tollaseen saapastoimintaan tai vastaavaan vapaaehtoisjuttuun jos ei ois töitä.
PoistaSaapas on kyllä kivaa puuhaa, kannattaa vaan lähtee rohkeesti mukaan jos tuntuu. :) Sitä saa tehdä ihan oman maun mukaan! Kun on vapaaehtoishommaa niin ei ole mitenkään sitovaa. Mukaan aina kun jaksaa ja kerkiää ja haluaa mennä. :) Ja koulutus on ollu tosi hauskaa!
PoistaEipä kyllä luontaistuotteista oo apua näön parantamiseen. Ei siis kannata tuhlata rahoja siihen! Se laser on ainut vaihtoehto :)
VastaaPoistaOotko kokeillut? Voikai niistä ollakin jolle -/+ 0.25 -näköiselle ;DD Mutta en usko mun näköni tasolla luontaistuotteista olevan apua... Sehä olis suoranainen ihme.
PoistaEn oo, mutta oon opiskellu aihetta. Luontaistuotteet on tarkotettu ravinnon täydennykseksi eikä niillä saa edes olla samanlaisia vaikutuksia kuin lääkkeillä. Eli käytännössä luontaistuotteet on elintarvikkeita eikä niitä saa ees markkinoida lääkkeellisillä väittämillä eli sillä, että ne parantais.
VastaaPoistaKuulostaa loogiselta. :) Eli eipä vaikuta kovin todennäköseltä et niistä olis apua. Minkähän takia sitten aina puhutaan että jotkut luontaistuotteet parantais muistia yms... :D Jos niin ei saa kerran markkinoida! Tosin oon kuullu näitä puheita ihan vaan muilta ihmisiltä, mistähä moinen..
PoistaSitä ei tuu ajatelleksikaan kuin vaikekaa elämä voi huononäköisenä olla. Onneksi mulla on ollut vielä hyvä näkö, tosin en muista millon olisin käynyt näkötestissä, mutta jokatapauksessa :)
VastaaPoistaJoo eihän sitä osaa aatella. :D Samoin ku kävelevä ei voi ajatellakaa millasta on ihmisellä, joka käyttää koko elämänsä pyörätuolia. Onneksi näköä on niin helppo korjata laseilla. Ja kaikkeen tottuu. :D Kyllä sä huomaat jos lasien tarve tulee, ekana se näkyy siinä kun yrittää lukea kaukana olevia tekstejä! Toivottavasti saisit näkösi pitää. :D
PoistaOlipas harhaan johtava otsikko! :D Hyvä postaus kyllä!
VastaaPoistaMullaki rupes ala-asteella näkö huononeen ja lasit hommattiin vasta sitten kun uskalsin myöntää etten oikeesti nää taulua etu- enkä takarivistä. Lasit oisin tarvinut varmaan jo ala-asteen alussa, mutta myöntämiseen meni niin kauan aikaa, että sain ne vasta kutosella muistaakseni. Yläasteella käytin seiskalla jonkin aikaa laseja koko ajan, mutta sitte ne rupes hävettää nii kauhiasti et siirryin käyttämään niitä vaan tunneilla. Samalla tyylillä oon siitä asti käyttänyt niitä tähänkin päivään asti, käytän kun tarvin eli kotona ollessa töllöä kahtoessa ja joskus iltasin pelatessa ku simmut rupee oleen väsyneet. Tiedän kyllä, että mun pitäs pitää laseja koko ajan, en nää kauas oikiasti mittää. Muistelen, että viimeses tarkastukses monia vuosia sitte mun näkö oli joku -2.5 ja toisesa hitusen enemmän. Nykyään varmasti huonontunut lissää ku tuntuu ettei nää palijo nokkaasa pitemmälle. Nykyään ku oisin valmis käyttämään laseja vaikka koko ajan niin ei vaan raski sijottaa... Oon ootellu et Favopticille tulis sellasia pokia jotka oikeesti passais et ostaa räsäyttäs heti sit vaikka kahet ku ei tulis maksaan ku ehkä pari sataa.. Nykyset lasit, jotka on edelleen samat mitkä mulle ala-asteella hankittii, on kyllä niin rumat etten kehtaa pittää ku kotona. :D
Piilareita en oo ikkää kokkeillu enkä varmaan koita ku ällöttää ylikaiken kaikki silmäjutut ja silmien tökkimiset, laaserisa vois joskus käyä ku ois vitusti rahhaa ja USKALTAIS. :D
Sulle kyllä passaa lasit tosi hyvin ja sulla on tosi hienoja sellasia! Sä oot muuten yks niistä ihmisistä jotka on saaneet mut myöntymään siihen ajatukseen ettei rillit ehkä ookkaa niin pahat et vois oikeesti ihtekki rueta käyttää ku sais hommattua uudet. :)
Kiitos pitkästä kommentista!! :) Joo kylläpä kuulostaa tutulta tuo hävetys, niinku varmaan luitkin! Että tiedän tunteen.. Tuo -2.5 kyllä alkaa olla aika kriittistä. :o Muistan kyllä miten pyllystä oli kulkee tuolla näkemättä mitään! Ja jos tuttuja meni ohi nii en tajunnu. Ja lasien hankkiminen on niiiiiiiiiiiin kallista... Mulle on aina äiti ne maksanut tottakai kun mistä mulla olis rahoja niihin, mutta seuraavat lasit pitää hankkia omilla rahoilla. En kyllä tiiä miten aattelin. Ehkä osamaksulla voi hommata? Olis kyl hyvä. Ku tuntuu taas että pikkuhiljaa on se aika ettei näillä nykyisillä laseilla näe...
PoistaHeh piilareiden alottaminen oli kyllä se hankalin asia XD Ku ei niitä saanu millään silmään! Silmät räpytteli nii saatanasti ku ne ei oo tottunu siihen että niitä sorkitaan. Nykyään on silmät tottunu niin hyvin ettei ne enää automaattisesti räpsy vaan pysyy kiltisti auki. Silmätippojen laittoki on mulle ihan arkipäivää. Se on kyllä todellaki tottumiskysymys. Ihteeniki kyllä vähä silmäjutut ällötti mut ei voinu muuta ku hankkii ne piilarit! :D Ku oli jo -4! En nähäny mittään. Voi sitä tunnetta ku taas näki koulussa kunnolla.
Vitsi on kyllä kiva kuulla et oon saanu tuommosiaki ajatuksia herätettyä ihmisissä! ^^ Jossain vaiheessa se hävetys vaa itelläki katos (sillon 2011 ku sain kunnon lasit joista tykkäsin) ja oonki voinu käyttää laseja ylpeydellä ja naureskella sille miten huono mun näkö on. Kannattaa vaan googletella ja käydä sovittelemassa laseja, niitä saa yleensä kotiinkin mukaan niin voi rauhassa päättää mitkä ottaa. :)! Rahahan onki se toinen juttu.. D: