Minä olen oikea nainen

Muutama teistä on varmaankin huomannut voileipä-Iinan aloittaman haasteen "Minä olen oikea nainen." Postauksen voi lukea tästä. Samasta aiheesta, mutta eri näkökulmasta kirjoitti myös Lapsellista -blogin Anna. Tosi hyviä tekstejä kummaltakin! Jos joku ei ole lukenut, niin näin lyhyesti naiset kertovat oman tarinansa naiseudesta ja siihen liittyvistä ongelmistaan. Kannattaa ehdottomasti lukea molemmat tarinat, koska ne ovat hyvinkin erilaisia!

Naiseudelle ja naisena olemiselle on aina ollut erilaisia odotuksia eri aikoina. Varsinkin nykyään monilla on omat mielipiteensä siitä, millainen on oikea nainen ja millainen ei. Toisen mielestä naisen kuuluu olla hoikka ja toisen mielestä hyvin kurvikas. Kolmas on sitä mieltä että ylipainoinen nainen on oikea nainen, hyvin laiha nainen on vain pakkasen raiskaama pulkannaru eikä mikään nainen. Neljännen mielestä normaalipainon ylärajalla oleva nainen on lihava ja ällö. Suurimman osan mielestä naiseuteen kuuluvat näkyvän kokoiset rinnat ja oikeanlainen vyötärö-lantio-suhde, oli sitten hoikka taikka isompi. Naisen pitää myös käyttäytyä sirosti, sulokkaasti ja hillitysti eikä puhua kovaan ääneen.

Olen ihan yhtä nainen sekä meikittä että meikin kanssa.

Minulla on ollut melko helppoa naiseuteni kanssa, koska olen niin keskiverto suomalaisnaisen kokoinen. En ole ikinä elämässäni saanut haukkuja niskaani koska olisin liian lihava tai laiha. Mitä nyt joskus yläasteella silloinen kaverini mainitsi olemattomista tisseistäni. Kyseinen ex-kaveri oli muutenkin sellainen, että haukkui vähän kaikkia, luultavasti pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Ottihan se silti kipeää, kun monella kaverillani oli silloin isommat tissit kuin minulla. Ja tottakai sitä yläasteella ajatteli, että pojat kiinnostuu vain isohinkkisistä muijista. :D

Lapsena ja teininä olin tosi hoikka. En kuitenkaan niin laihan näköinen, että minulle olisi auottu siitä päätä tai oltu huolissaan esimerksiksi anoreksiasta. Olin varmaankin aika terveen näköinen lapsi. Vanhemmilta ihmisiltä kyllä sai välillä kuulla kun olin niin hoikka, se ei kuitenkaan ollut ikinä mitenkään negatiivissävyistä. Sitten tuputettiin ruokaa ja koko ajan kyseltiin onko nälkä. ;D Perusmummot...

Murrosikäni käynnistyi normaalisti ja kehittyi hyvin maltillisella vauhdilla. Joillakin naiselliset muodot kehittyvät jo hyvin varhain mutta minulla hitaasti. Olisihan se varmasti tuntunut nöyryyttävältä olla ala-asteella se, jolla on isoimmat tissit. Ainakin kaikki joille näin on käynyt, ovat kokeneet sen silloin hyvin noloksi. Mutta minä olin enemmänkin sieltä loppupäästä ja muutaman luokkalaisen kanssa suunnilleen ainut jolla ne tissit eivät olleet vielä kasvaneet, eikä se missään vaiheessa haitannut, olin vain iloinen. :D Koulun uimatunneilla olin kieltämättä hämilläni kun muista oli kovaa vauhtia tulossa jo naisia. Lapsuuteni kestikin pitkään, leikittiin vielä kuudennella luokalla parhaan kaverini kanssa viimeisiä leikkejämme. Olen iloinen näin jälkeenpäinkin ettei teini-ikä alkanut liian aikaisin. Jossain vaiheessa kuudennetta luokkaa se kuitenkin iski ja piti päästa ostamaan ekat push up-tissiliivit. ;) Haha.

Vasta 18-vuotiaana tuntui että naiselliset muodot alkavat ihan kunnolla puskemaan esiin. Toki lihoin abivuonna (kiitti vaan kalja) mutta koen kyllä edelleen että lantio leveni muutenkin. Vaikka lihoinkin, ei kukaan siitäkään ikinä sanonut rumasti. Kaikki sanoivat vain, että nyt näytät naiselliselta ja juuri sopivalta kun ennen olit niin laiha. Ehkä enemmän sukulaisilta tuli sitä negaa kommenttia, sekin oli aikalailla varmaan sitä seläntakana puhumista. Tosi aikuismaista ja silleen. Mua ärsyttää kun pitää puhua muista tyyliin "hyi kamala kun se ja se on lihonut niiin paljon!" vaikka myönnän kyllä tehneeni samaa silloin kun joku tuttu on lihonut ihan kunnolla. Ja sitä paitsi ne jotka minulle ovat kommentoineet, ovat itse sellaista pullamössökansaa että olisi syytä katsoa peiliin. Tosi törkeää alkaa muita arvostelemaan jos itse näyttää kuitenkin vielä pahemmalta. Nythän olen lähtenyt laihtumaan päin, että saa nähdä miltä tämä ruho näyttää sitten joskus. Helpointa on olla nainen silloin kun on normaalipainoinen, terve ja itse tyytyväinen itseensä. :)

Mutta kuuluuhan naiseuteen muutakin kuin se ulkonäkö! Minä en ole ikinä ollut mikään äijä, mutten myöskään mikään ihan ylinaisellinen. Enemmän kuitenkin korostan naiseuttani ja koen olevani aika feminiininen ihminen ja stereotypinen nainen. Tykkään kaikenmailman tyttöjutuista kuten meikeistä, tyttömäisistä ja söpöistä vaatteista ja korkkareista, sisustamisesta, blogien lukemisesta, juoruilusta, salaatista ja muusta pupun ruuasta, söpöistä eläimistä, naistenlehdistä... On mulla toki äijämäisiäkin piirteitä, kuten:

- Kaljan juonti. Se on paras alkoholijuoma.
- Kiroilu isoon ääneen (jota pitäisi nyt oikeasti alkaa vähentämään koska kuulostaa nololta. :D)
- Piereminen (voitan siinä Harrin mut se pesee mut kyllä röyhtäilyissä)
- Miehekkäät karjaisut ja iso röhönauru aina välillä pääsevat suusta.
- Puhun muutenkin aika isosti.
- Vihaan lällyrakkauskomedioita, katson mieluummin toimintaa ja scifiä.
- Mulla on ehkä keskiverrompaa matalampi ääni kuin naisilla yleensä, mutta se on minusta vain hyvä juttu. Ihan tiedostamattaan ihmiset ottavat matalaäänisemmän naisen enemmän tosissaan kuin tosi korkeaäänisen piipittäjän. Minua kuunnellaan hyvin silloin kun puhun. Moni, joka on nähnyt vain kuviani muttei kuullut kun puhun, yllättyy. :D En mää silti mikään basso ole! Niin ja lauloin silti kuorossa ollessani sopraanoa ja pääsin kyllä korkeimpiinkin säveliin. Luulen silti että oikeasti olen altto mutta kuorossa se alton laulaminen on niin tasaista ja tylsää!

Jokainen nainen on oikea nainen vaikkei omaisikaan kaikkia tyttömäisiä piirteitä. Olisihan se tylsääkin jos kaikki olisivat samanlaisia. Eikä sukupuolisuus ole edes niin kiveenhakattua, joku nainen kokee olevansa mies ja mies taas nainen. Osa tuntee, ettei hänellä ole sukupuolta ollenkaan tai sitten on kummatkin sukupuolet. Ja kaikki on yhtä hyväksyttyä. Jokainen, joka kokee olevansa nainen, on ihan oikea nainen, oli sitten minkälainen tahansa. Myös miehen ruumiissa oleva voi olla oikea nainen, jos hän itse niin kokee. Naiseus on muutakin kuin kroppa.

Hurraa meille kaikille oikeille naisille! Jos sulla on oma tarina kerrottavana aiheesta, linkkaa blogitekstisi. :) Mielelläni luen lisääkin näitä juttuja!