Nyt on tullut käytettyä ihan sikana aikaa blogien lukemiseen ja kommentointiin. Mulla on nyt köh köh 10 välilehteä auki kun oon kommentoinut blogeihin, muuten en muista käydä katsomassa onko tullut vastausta...! Tekeekö joku muukin näin? ^___^
Tänään on ollut tosi pitkä päivä. Aamulla oli englannin puhetentti ja sain kakkosen. 1-5 siis koulussamme arvosteluasteikko että aika paskasti sinänsä mutta olen tyytyväinen, koska en todellakaan ole ikinä kielissä loistanut! Läpi pääsin ja ymmärsin kaiken mitä opettaja puhui ja kysyi, ja sain vastattuakin kaikkeen. Sanat kyllä olivat välillä hukassa.
Koulun jälkeen menin sitten vetämään kerhoa kuten joka keskiviikkona ja oli melko ärsyttävä kerhokerta. Jouduin huutamaan ihan täysillä kun kolme lasta päätti alkaa kiljumaan ihan täysiä leikin aikana, ja kun se kiljuminen ei loppunut ollenkaan niin eipä siinä muu auttanut. Oli muutenkin sääntöjen noudattamisessa kyllä tänään kovasti ongelmia. Meidän kerholaiset on kyllä tosi innokkaita ja aktiivisia ja kivoja tyyppejä, mutta ei ole kellekään kivaa jos muutama alkaa rikkomaan toistuvasti sääntöjä ja me ohjaajat joudutaan vihastumaan. Muistan itsekin miten jäätävää se oli lapsena kun opettaja/joku muu auktoriteetti joutui huutamaan joissain tilanteissa, ja siitä sitten kärsi koko poppoo muutaman idiootin takia. Tosi peestä kun aina hommat ajautuu tuohon että ohjaaja joutuu huutamaan, mutta lapset on lapsia ja he hakevat niitä rajoja, jotkut ihan viimeiseen asti ja tahallaan. Olen huomannut, että pitää olla tosi määrätietoinen ja sääntöjen pitää olla selkeät.
Sama on kyllä tässä kissanpennun kasvattamisessakin, kissa hämmentyy jos välillä rankaisee ja välillä jättää rankaisematta samasta asiasta, ja sitten taas seuraavalla kerralla rankaisee. :D Sama se lapsiinkin pätee, kyllä se ihmetyttää jos välillä saakin tehdä jotain joka yleensä on kiellettyä. Kyllä tämä kasvatus on sitten jännä asia, eikä lapsi tietenkään ole sama asia kuin kissa. Eiköhän oikeat keinot löyty nyt kun kasvatusta opiskelenkin. Ei vaan voi ymmärtää sitä miksi kerhossa aina samat lapset alkaa perseileen. Minulla ei ollut pienenä tarvetta rikkoa sääntöjä, joillakin tuntuu olevan erittäin suuri tarve tähän ja se on yleensä sitä huomionhakua. Hankalaa on sitten se, miten osaisi antaa lapselle sitä huomiota oikealla tavalla. Kerhossa jossa on yli 10 lasta, on hankalaa antaa kaikille huomiota erikseen. Osa lapsista huomaa että negatiivisella käytöksellä sitä huomiota saa, vaikka se huomio heihinkin on kyllä silloin negatiivista. Hitsin vaikeaa kun osa lapsista on jostain syystä huomionhakuisempia, voi johtua kotioloista tai vaikka mistä asioista, joihin itse en oikein voi vaikuttaa. En minä voi sille mitään jos on vaikka monta sisarusta kotona ja lapset tuntevat jäävänsä huomiotta. En koe oikeudekseni myöskään alkaa lapsilta kyselemään kotioloista, ei se minun tehtävä kerhonohjaajana ole. Se on mun tehtävä ehkä joskus tulevaisuudessa kun työskentelen kasvatusalalla.
Tulipa sepustus mutta tekee hyvää välillä kirjotella ajatuksen virtaa! Seuraavaksi olisi tämän päivän aikana vielä Halloweenit leskessä. KYLLÄ, myöhässä nämäkin opiskelijabileet. :-----D Meikä laittaa vanhan penkkaripuvun päälle joten olen jälleen kerran Lumikki! Ostin vain uuden peruukin siihen koska alkuperäinen on niin järkyttävä. Naamiaisasut on kamalan kalliita... Haluaisin hommata leopardihaalariasun, mutta en ole löytänyt yhtään mistään nettikaupasta. Tarvisin ensi kuussa mutta kun ei löydy...! Sellaisia naisten tuhmia leopardiasuja vaan, joihin kuuluu pikkumekko ja korvapanta ja häntä. ;D En sellaista ehkä ole laittamassa koulun projekteihin joissa järkätään lapsille seikkailu/puuha/mitälie -päiviä!
Eihän mulla ollut tähän edes mitään kuvitusta, höh! Ehkä saan anteeksi kun kuvattomia postauksia on hyvin hyvin harvoin. :----) Mutta pitäisi tehdä useammin, vaikka joka päivä koostetta päivän ajatuksista. Niin selkiyttää päätä. Viikonloppuisin ei enää muista, mitä on viikolla tullut ajateltua ja mietiskeltyä ja postaukset jäävät helposti kovin pintapuolisiksi. Tykkään kyllä itsekin lukea muilta tällaisia päivän pohdintoja ja ongelmia. Mites te siellä ruudun toisella puolella?
Ihan mukava välillä lukee näitä sun ajatuksia. Vaihtelua :)
VastaaPoistaKiva kuulla! ^^
Poistatulee tehtyä itekki monesti että kommentoi blogiin vaan ei muista kattoa onko toinen vastannu :D onneksi ite en seuraakaan ku muutamaa blogia niin helppo sit käydä kaikki muistin aikana läpi... nuista lapsosista ihanista. se on ihan totta, että huomiota haetaan negatiivisin tavoin koska silloin sitä saa ja totta myös se, että ei sun kerhonohjaajana ole velvollisuus muksujen kotioloja alkaa selvittään. auttaskohan jos joskus kokeilisit niiden tiettyjen "hankalien" tapausten kohdalla, että annat jollakin kerralla heille erityishuomiota (positiivista) ennen kuin negatiiviset temppuilut ees alkaa? toinen asia miksi jotkut muksut temppuilee on se, että on liikaa "luppoaikaa" tai sillä hetkellä tehtävä asia ei kiinnosta. joskus auttaa, että tällasille muksuille antaa jotain erityistehtäviä, esim. muiden lasten auttaminen. oisko ideaa kokeilla ottaa halukkaita lapsia vuorotellen ns. apuohjaajiksi eli antaa isompi vastuu? he joutuis sitte oleen esimerkkinä omalla laillaan. tässä jotain ideoita multa joita osaisin sanoa ryhmää tuntematta ja näkemättä. toivottavasti auttaa :) tsemppiä! oot hyvä ja innokas kerhonohjaaja joten ei muutaku purjeet mastoon ja menoksi! :)
VastaaPoistaJoo sen takia pakko jättää välilehdet auki! :D Ja kun mä tosiaan seuraan sataa blogia... voi mennä joskus tunti pari lukea kaikki uudet postaukset jos en muutamaan päivään ole käyny lukemassa. Mut se on rentouttavaa luppoaikaa. ^^
PoistaJa kiitos paljon vinkeistä! Mulla tää koulu on vielä ihan alussa joten sieltä ei vielä paljoo vinkkejä oo tullu, ainakaan mitään uutta, mut onneks on tämmönen alan tunteva lukija jolla on kokemusta. 8D Tuosta oon tosiaan kuullu et ne jotka on valmiita esim askartelussa niin voi sit auttaa muita, en oo vaan ollenkaan muistanu tuota ja tuohan on ihan loistava idea. Lapsi tuntee olonsa hyväksi ja luotetuksi kun saa vähän vastuuta. :) Nuo kyseiset lapsukaiset on kolme poikaa ja niillähän se tyhmyys yleensä tiivistyy ja on kiva olla kovis ja jännää rikkoa tahallaan sääntöjä... Aaargh. :D
joo ne on aina nää pojat ja niiden tyhmyyden mutta ei muutaku ideat kehiin ja kehität niille jotaki "ekstraa" ja voithan sä joskus antaa ihan luvan kanssa niille sen 5 minuuttia ns. riehumista (mut ei mitään yliampuvaa) :D no en mä nyt mikään ammattilainen niin oo mutta lasten kanssa monia asia on vaan hyvin loogista ja ku muistaa miltä itestä tuntu saman ikäsenä seki auttaa. mut on toki lukuisat päiväkotikokemuksetki antanu niitä ideoita :)
PoistaJoo välillä oon antanuki niiden riehua käytävällä hetken XD Jospa nuo nyt ois viimekerrasta ottanu opikseen... :D
PoistaOlin 6 viikon harjoittelussa n. vuosi sitten yhdessä päiväkodissa, ryhmässä jossa oli lapsia aina parivuotiaasta kuusivuotiaaseen. Persoonia oli monenlaisia, jotkut rauhallisempia ja jotkut huomattavasti vilkkaampia. Aloin seuraamaan erästä 5-vuotiasta poikaa, joka oli myös todella vilkas ja tykkäsi tehdä pahuutta toisille, esim. nakella hiekkaa toisten päälle ulkona leikkiessä. Hän oli myös tottunut pelaamaan erilaisia tappelupelejä, joten ensimmäisen negatiivisen asian tullessa vastaan hän oli nyrkit tanassa "antamassa turpaan". Muut vakityöntekijät tuntuivat keskittyneen vain siihen, että he tulevat tarvittaessa käskyttämään eivätkä muuten noteeranneet poikaa.
VastaaPoistaJotenkin tunsin samankaltaisuutta tähän viisivuotiaaseen, koska olin itsekin villi ja tottelematon ollessani eskari-ikäinen. Kyseisellä pojalla oli myös todella vilkas ja hyvä mielikuvitus, jota päätin alkaa nostamaan esiin. Hiekan nakkelut muuttuivat yhteisiksi seikkailuiksi, kun etsimme mielikuvituskettua joka oli loukannut jalkansa. Pidin tätä "kettua" paikallaan sillä aikaa kun poika sitoi jalan kuntoon. Välillä etsimme jänistä, välillä lensimme noitina luudilla. Muut lapset ja työntekijät katsoivat kummissaan ja ehkä hieman sarkastisestikin, mutta tämä pieni poika nautti saamastaan huomiosta ja siitä, että joku ymmärsi ja uskalsi leikkiä hänen kanssaan.
Harjoittelussa huomasin, että tärkeintä lapsen kannalta on löytää hänen hyvät puolensa eikä keskittyä pelkkään negatiiviseen tekemiseen. Tämän myötä myös lapsen käytös muuttuu - kun poika koki tulleensa hyväksytyksi, hän hyväksyi myös minut. Haki kirjan, kapusi syliin ja pyysi lukemaan ääneen. Muita hoitajia hän vältteli tai paiskoi kirjoilla.
Tulipa taas selitettyä :D
Tuossa asiassa kyllä tehdään väärin, että huomioi vaan negatiivisissa tilanteissa lasta... :/ Pitäis kai työntekijöiden se tietää! Mutta toisaalta niitä lapsia on tosi paljon ja kaikilla on vaikea antaa yksilönä huomiota.
PoistaJa tuossa sun tilanteessahan tuon huomaa! Teit kyllä tosi ihanasti ja hyvä ettet välittäny niiden muiden tanttojen mielipiteistä. :D Noinhan sen pitäskin mennä, keskittyä lasten positiivisiin puoliin niin hekään ei enää koe tarvetta hakea huomiota niistä negatiivisista asioista, kun saavat sitä positiivisistakin. Kannattais muiden työntekijöiden katsoa vähän mallia välillä niistä harjottelijoistakin niin eivät tule paiskotuksi kirjoilla... xD Aina tuntuu että harjottelijoita pidetään alempiarvoisina eikä ollenkaan ammattilaisina... Varsinki oon kuullu että just hoitoaloilla ja muilla naisvaltasilla aloilla jotenkin kohdellaan harjottelijoita huonosti. O___O Ja jotkut tantat on kyllä ihan väärällä alalla! Itsekin muistan vielä kaikki inhottavat päiväkotien ja eskarin tädit jotka vaan kitisi joka asiasta ja kielsi kaiken. Ne oli aina jotain yli viiskymppisiä jotka olivat kai kyllästyneet työhönsä. :D Mutta sää teit kyllä niin hienosti et koitan ottaa mallia kyllä!