Väsyttää

Kipuja on jaloissa ja kyynärpäässä edelleen, mietin vaan katkerana et millon tää oikeen loppuu. Bepanthen on kuitenki pelastanu mun pahat ruhjeet ja ne on alkanu arpeutua hyvin. Kipeet ne silti on, siitä ei pääse yli eikä ympäri... Ajattelin nyt kuitenki tänään päästä jonneki, oon keskiviikon ja torstain vaan maannu enkä jaksa enää. Huomaa että musta on jotenkin tullu supersosiaalinen ihminen, joskus yläasteella tykkäsin vielä olla kotona. Nykyään tää on aika perseestä. Ehkä oon tottunu seuraan ku ollaan Jannen kans niin paljo vietetty aikaa yhessä... Mun kaverit on aina asunu josain sivukylillä tai muualla kauempana ja niille ei noi vaa voi oikeen soittaa 15 km päähän et "moi tuu mun kans kylälle tai jotai!" ku hirveet kyyti-tsydeemit pitäs järjestellä... Niin että Janne onki ainut joka asuu tässä kolmen kilsan päässä nii meijän on helppo nähä. Yleensä ollaanki aina yötä joko meillä tai niillä ja ollaan joka paikassa yhessä. Mut sitte on superia ku kaverit tulee tänne kylälle tai ite meen sinne 15 kilsan päähän, nyt kesällä se onnistuu helpommin ku voi skootterilla rällätä. :) Jos vielä uskallan....
Mut joka tapauksessa, oon tuntenu itteni hirveen yksinäiseks täällä, nytki äiti on töissä ja Markku ja mun sisko ja veli lähti Lehtimäelle! Äiti tulee vasta neljältä. Yhyy kyllä tää on tympeetä olla yksin :( Enkä tiiä missä se Jannekaan on, varmaan töissä. En mä muutenkaan oikeen pysty joka paikkaan lähteen ku tunnen vielä sen verran kipua. Mut iltaisin nää arvet on huomattavasti vähemmän kipee, en sitte tiiä mistä se johtuu, joten sillon varmaan jaksaisin mennä johonkin ja haluan todella. Mua vaan surettaa ku en tiiä kuin inhottavat arvet mulle jää ja kuin kauaks aikaa...

Mun oli kyllä nyt tarkotus jatkaa haastetta mut aloin selittää niin paljo kaikkee muuta etten pitempää postausta vihti alkaa rustaamaan, myöhemmin sitte. 8) Ja äiti osti mulle semmosen vähän pitemmän mekon ettei polven ruhjeet näkyis niin kauheesti jos meen tonne jonnekki. No, ei tää kyllä polvia peitä mutta melkeen ja tähän tarvii tissivyön, on jotenki mummomainen muuten... Ja sain omat crocks -kenkulit ku tarvin semmoset, niillä on nii helppo käydä äkkiä pihalla jos tarvii. Ja kaikilla muilla kengillä on niin kuuma... Vaikka en noita krokseja nii hienoina pidä, mut ne on ainoot kengät joilla tuola helteessä pystyy olemaan, ikävä kyllä. Taitaa tennarikelit olla jo ohi, ehkä niitä voi käyttää taas elokuussa.... Mutta tosiaan sit ku jaksan alkaa kuvaamaan niin otan kuvat noista mitä äiti toi. :) Arvostan jos jaksoitte lukea loppuu ! Tuli taas semmonen romaani. Eikä ees kuvia.