Paranormaaleista ilmiöistä

Elikkäs, sain viime yönä idean tähän postaukseen kun mietin pelottavia juttuja siihen asti että alkoi pelottaa. :D Oon pitkään ollu kiinnostunu paranormaaleista ja yliluonnollisista asioista ja ilmiöistä, joten päätin että nyt vois olla aika postata siitä tännekin.


"Kummitus, aave, haamu tai mörkö on uskomuksissa kuolleen ihmisen tai eläimen sielu, joka kulkee elävien maailmassa, usein samoilla paikoilla kuin eläessään. Tätä elävien maailmaan jäämistä kutsutaan kummitteluksi. Kummittelevien sielujen väitetään usein yrittävän saattaa loppuun jotain tehtävää, joka jäi elämässä tekemättä, tai kärsivän rangaistusta pahoista teoistaan. Kummitusten katsotaan usein olevan jonkinlaisessa välitilassa, kuolleina, mutta kykenemättöminä siirtymään esimerkiksi helvettiin tai taivaaseen. Kummitustarinoita löytyy ympäri maailmaa."

Ton tekstin lainasin wikipediasta.

Joskus en uskonu kummituksiin enkä oikeastaan muihinkaan yliluonnollisiin juttuihin. Asia muuttu melko paljon kun mun isän ja sen nykyisen vaimon Annen talossa alko tapahtua kummallisia asioita, ja Anne sit kerto niistä mulle. Se oli hämmentävää ja pelottavaa koska luulin että kaikki tällaset asiat olis vaan satua ja pelottelumenetelmiä.

Kuitenkin, niiden talosta kuulu öisin kummallisia ääniä, kaupasta tullessa kaikki keittiön kaapin ovet oli auki ja välillä kun käveli siellä talossa, saatto tuntee kun sellanen kylmä ilmavirtaus menee ohi. Anne on kahesti jopa nähny sellasia vieraita hahmoja siellä.
Ensimmäisellä kerralla keittiössä se näki jonkun vanhan naisen joka katto ensin vaan ikkunasta ulos jonka jälkeen se yhtäkkiä vaan käänty ja käveli seinään ja katos.
Toinen kerta oli se kun Anne oli parvekkeella tupakilla ja yhtäkkiä se huomas että joku tosi pitkä mies käveli keittiöön siellä sisällä. Anne sitte juoksi samantien sinne sisälle ja keittiöön eikä siellä ketään ollu. Mun isä oli koko ajan kattonu telkkaria eikä se olis ehtiny siinä ajassa keittiöön ja takas.
Annelle sit lopulta viimenen tikki oli se kun se oli joskus päiväunilla niin semmonen hyllykkö joka on seinässä kiinni, kaatu ihan kunnolla sen niskaan. Oli kuulemma semmonen hylly joka ei noin vaan voi tipahtaa..
Anne löysi sitten netistä jonkun meedion, joka sai karkotettua noi henget johonkin henkimaailmaan, ja sen jälkeen talossa on ollu hiljasta.


Mut on mulla kokemuksia itelläkin. Siitä saan taas kiittää Jannea, koska se niitten kämppä on aika hirvee välillä..
Mun ihkaensimmäisen kokemuksen muistan terävästi, kun mentiin Jannen kans suihkuun eikä muita ollu kotona. Oltiin siellä melko kauan, ja kun lopulta tultiin pois niin Janne kysy sit heti ensimmäisenä et vedinkö mä noi olohuoneen verhot kiinni ennen ku mentiin suihkuun. No, en ollu vetäny niitä kiinni, kuten en myöskää ollu availlu keittiön kaappien oviakaan, jotka oli yhtäkkiä auki. Laitoin ne kaikki kiinni ja menin keittiönpöydälle koneelle, ja huomasin että samantien yks kaapinovi oli taas auki.
Kyllä selkäpiitä karmi ja sydän hakkas ja aika hämmentyny olin myös, enhän mä ennen ollu mitään vastaavaa kokenu.

Seuraavia kertoja on tapahtunu vaan öisin, ja sehän se tietenki kamalinta on. Nämä on tapahtunu kesälomalla, sillon kun oltiin Jannella kolme viikkoo putkeen yötä.
Alettiin nukkua ihan normaalisti niinku ennenkin, ja joskus yhden aikaan yöllä alkoi kuulua sellasia pehmeitä askelia, oven ja portaiden narahteluja, ja lopulta melu yltyi ihan hirveeks. Kuulosti niinku joku olis veivannu keittiön ikkunan sälekaihtimia edestakas, ja se oli oikeesti niin äänekästä ettei se voinu olla enää kuvitelmaa, ja kun kumpikin kuitenkin kuuli sen. Seuraavaks hirveetä maton rapinaa ja keittiön kaappien ja jääkaapin paukuttelua, kuulosti niin ku joku olis tehny tosi äänekkäästi ruokaa - keskellä yötä.
Jannen huoneessakin on kuulunu niitä samoja askelia, hengitystä ja tuntunu kylmää ilmaa. Sen oikeen tuntee ja vaistoaa niinkun joku ylimääränen olis siellä.
Kaks yötä putkeen oli tollasta, ja meteli on niin järkyttävää et mullakin tuntu et paniikki ja pelko vie multa kohta järjen. Eihän me jaksettu sitä enään kuunnella joten saatiin kumpanakin yönä lähtöpassit kummitukselta..
Sen sanon että aina kun jotain tollasta on tapahtunu yöllä niin mua todellakin pelottaa. Joskus oon saano yksin valvoa ja kuunnella kummallisia ääniä ja askelia, onneks sen verran pieniä ettei Jannea tarvinu herättää. Yksin en kyllä siinä talossa pystyis nukkumaan, tulisin hulluks.

Jannellakin on omakohtasia kokemuksia niiden kämpästä, vaikkapa nyt ensiksi se kun se oli yksin kotona joskus päivällä ja teki leipää itelleen. Yhtäkkiä tuli tunne, niinku joku tuijottais selän takana. En osaa kuvailla tätä seuraavaa koska en oo sitä ite kokenu, mut Jannen mukaan se tunsi niinku joku näkymätön oli juoksemassa sitä päin, ja väisti sit vaistomaisesti sitä. Mä en tiiä miten se sen tunsi ja millasta se oli, mut noin se sen mulle selitti. Eikai sitä kukaan ymmärrä jos ei ite sitä oo kokenu.. Niin ja onhan se toki kuullu kun yhtäkkiä joku hengittää ja tuhisee ihan korvanjuuressa keskellä yötä kun yrittää nukkua.
Jos mulle kävis noin ja nukkuisin yksin niin alkaisin vamaan kiljuen juoksemaan pitkin taloa ja huutamaan että nyt muutetaan tästä hullujen huoneesta pois. Kestän kaikki tällaset jutut vaan jos joku muukin on mun kans siinä tilanteessa, yksin tulisin vaan hulluks. :D


Nykyään alan kuitenki tottua siihen että joskus kun ollaan Jannella yötä niin meidän nukkumahuoneessa kuuluu askelia ja hengitystä.