Edellisessä postauksessa kerroin että unohdin neljänä päivänä e-pillerit. Sain kysymyksia kommenttiboxiin, että mitä tekisin jos tulisin odottamatta nyt raskaaksi, oonko aborttia vastaan, vai haluanko ylipäätään lapsia joskus vai enkö. Aattelin tehä tästä ihan postauksen :---D
Mulla on pieni vauvakuume ja haluaisin kyllä joskus lapsia. Pelkään synnytystä hirveesti ja mulla on vähä semmosia ongelmia joiden takia oon varma et joutuisin siihen keisarinleikkaukseen. Tällä hetkellä ois kyllä maailman paskin tilanne tulla raskaaksi, mut omahan se syy olis kun ne pillerit unohdin ottaa. Äiti on aika maassa ja se on jo stressanu mun kouluasioistaki, ja koitan nyt olla stressaamatta sitä millään tommosilla et se sais nyt levätä ja lomailla kun sillä se syöpä nyt uusiutui taas. Se on nyt ihan kotosalla ja otti k kunnon sairasloman joka kestää varmaan kesään asti. Että jos vauva tulis niin olisin kyllä isossa pulassa, koska en usko olevani vielä valmis äidiksi, eikä kyllä Jannestakaan isäksi oo. Me biletetään melkeen joka viikonloppu ja muutenki ollaan vielä ihan keskenkasvusia, en jotenki tykkää ajatuksesta saada lapsia jos oon itekin vielä lapsi.
Mutta jos nyt se raskaus iskis niin en tosiaan tiiä pystyisinkö sitä aborttia tekemään. En oo abortteja vastaan, ja jos vaikka 15-vuotias tulis raskaaksi vahingossa niin hyväksyisin abortin. Tietysti ärsyttää että pitää mennä sekstailee eikä huolehdita kunnolla ehkäsystä ja sitten päätyy raskaaksi ja joudutaan abortti tekemään. Eihän se sen lapsen vika oo jos äiti on vähän pöljä. Ja ainahan voi antaa adoptioon, mut kyllä mun äiti ainakin on sanonu, että kun se vauva sielä mahassa kehittyy ja ultrassakin voi nähä sen ja kaikki potkimiset tuntea, niin siihen tulee jo raskausaikana side. Ja sit kun sen saa vihdoin syliin ja on 9 kuukautta sitä oottanu, niin ei sitä voi pois antaa. Ja kuitenkin joskus se lapsi lähtis ettimään sen oikeita vanhempia ja tulevaisuudessa koko homma tulis uudestaan vastaan, että olis se aika rankkaa. Musta tuntuis että jos synnyttäisin, niin lapsi sais huonon elämän jos kasvattaisin sen ite koska oon epäkypsä enkä osais mielestäni ottaa tarpeeksi vastuuta vauvasta. Ja jos taas antaisin sen pois niin se lapsi sais joskus järkyttyä siitä että sen biologinen äiti on antanu sen pois. Kenelle tahansa se ois hirvee uutinen ettei sen kasvattamat ihmiset ookkaan sen oikeita vanhempia :/ Tietysti hyväksyn abortin jos nainen raiskataan ja se sen takia tulee raskaaksi, eikä sen senhetkinen elämän tilanne sovi raskauteen ja lapsiin.
Oon aika varma että joutuisin tässä vaiheessa päätymään aborttiin jos vauva pullahtais massuun. Eniten sen takia että äitillä on nyt se syöpä eikä se kyllä parane ikinä jos se jotain ylimäärästä stressiä joutuu kestään. Ja jos mulle nyt olis vauva tulossa niin siitäpä vasta stressit mun äitille puhkeiskin että ihan äitin takia varmaan jättäisin synnyttämättä. Ja varmaan haluaisin mahollisuuden tehä sen abortinkin niin ettei äiti sais tietää mitään. Voisin sitte joskus kertoo sille sit kun sillä on elämä taas mallillaan ja kestää huonompiaki uutisia. Tällä hetkellä se ei kyllä tulis kestämään sitä että sen 17-vuotias tyttö on tullu raskaaksi. Enkä muutenkaan halua että pikkunen lapsi saa huonon lapsuuden sen takia että sen äiti on vähän vajokki ja tykkää bilettää. :D Tai no tietenkin mä jättäisin juomiset sun muut pois jos vauva tulis, mutta joutusin myös jättämään koulut ja oon aika varma ettei siitä lapsen kans elämisestä mitään tulis Jannen kans. Ja tosiaan jos antaisin sen lapsen pois, niin se tulis olemaan ihan hirveestä sekä mulle että sille lapselle sit kun se joskus saa tietää. Mut kyllähän se aborttikin ois hirveetä, mulle ainaki jäis traumat tai ainaki saisin surra sitä menetettyä lasta vaikka kuinka kauan. Että toivon tosiaan ettei mitään vahinkoja oo tapahtunu, vaikka en kyllä usko että on!
Tuli vähä pitkä postaus mut oli pakko vähä avautua tänneki koska halusin muutenki selittää noi mun kannat ihan kunnolla ja senkin että minkä takia tekisin abortin ja "tapattaisin" viattoman lapsen. Mitä mieltä ite ootte alle täysikäisten vahinkoraskauksista?
mun mielestä on tosi kiva, että ymmärrät sen nuin hyvin ettet oo valmis äidiksi. (:
VastaaPoistamutta, mutta mun mielstä teiniraskaudet on jotenki todella säälittäviä... yleensähän se menee niin, että pannaan päissään ja niin se niinkin tärkeä asia kun ehkäsy, hupsistakeikkaa jää unholaan D:
ja sitten löytyy niitä tyhjäpäitä jolla ei oo minkään näköstä vastuuntuntoa...
Anonyymi: Niimpä! Sen ymmärrän jos on teininä pannut semmosen ihmisen kans jonka kans seurustelee, ja sitte kondomi hajoo kesken hommien ja päätyy raskaaksi. Mut onhan noita idiootteja jotka kännissä lähtee panemaan puolet vanhempia äijiä... ihan hirveetä et jotku ei ymmärrä ottaa vastuuta :/
VastaaPoistaMutta kortsu voi myös hajota ja pillerit ei ole 100% varmoja. Parastahan oisi käyttää näitä yhdessä oikeen tunnollinen on :)
VastaaPoistaJa niin voi käydä jopa kännissä :D
VastaaPoistaaika silleen öm.. 'rohkeeta' sanoo et tiedostaa itekkin et ei niikun olis tarpeeksi 'kypsä' henkisesti saamaan lapsia. (:
VastaaPoistaja se on kyl aika hienoo et sen uskaltaa myöntää:D
Ansku: Niimpä toi on totta! Ja mä vihaan kortsujen kans pelleilyä :D ne on niin perseestä. ja noi pilleritki on tosiaan sen 99 % varmoja!
VastaaPoistaSaara: Joo ei mulle oo mikää ongelma sanoo että oon ihan lapsi vielä 8D Tai siis silleen :-D Monet on sanonu et vasta lähelle kolmikymppisenä sitä alkaa kunnolla aikuistuun. Ja olisin tyhmä jos rupeisin väittään et oisin hyvä äiti :D
tässä tulikin mieleen kun mainitsit muijat jotka säätää puolet vanhempien miesten kanssa... mitä mieltä siittä olet jos nyt ei puhuta känni sekoilusta vaan myös selvinpäin hommista? :D
VastaaPoistaAnsku: Hmmmmmmm... Se vähä riippuu! Tai siis ite henkilökohtasesti oon jotenki viehtyny kattoon lähelle 30 vuoden ikää omaavia komeita miehiä, se vaan siinä on nii hienoo ku ne on oikeesti miehiä eikä enää mitään pikkupoikia :D Mut sitte jos joku 18-vuotias säätää vaikka rumien viiskymppisten kanssa nii sitä en ymmärrä... Mut oon myös sitä mieltä et rakkaus et kato ikää ja jos oikeesti rakastaa nii ei sillä oo väliä vaikka se mies oiski sen 45 :) Ja sitte jotku sinkkunaiset voi vaan olla niin kovassa puutteessa että ne antaa kenelle vaan miehelle ja kyllä seki on mulle ok 8D
VastaaPoistaPaitsi sillon jos tyttö on vaikka 13 tai 14 ja säätää selvinkipäin vaikka yli kakskymppisten kans nii sit on kyllä joku vinossa. Ja muutenki se on mun mielestä jo aika hyväksikäyttöö miehen osalta koska eihän täysin teini-iässä olevat tytöt ymmärrä vielä rakkaudesta mitään ja muutenki hirveet hormonimyrskyt ja luulee että se josta nyt tykkää hirveesti nii on se oikee.. Ainaki mulla oli noin sillon ja uskoin täysin että olisin joskus naimisissa mun sillosen poikaystävän kanssa joka oli 15 ja ite olin 14 :D Oho tulipa pitkä vastaus mutta nojoo ehkä sait tosta jotai selkoo!